Maanantai 29.3.      31.päivä

Yöllä tupaan pakkasi viisi henkilöä lisää. Aamulla tulokkaat paljastuivat Suomalaisiksi.

Lupasin lähteä Saksalaisten kanssa samaa matkaa ja lähtö venyi jonkin verran yli ysin. En pysynyt alkumatkan ylämäessä poikien perässä vaikka sainkin kulkea valmista ureaa pitkin. Sää oli varsin huono; plus neljän ja kuuden välillä ja uutta lunta puski taivaalta tasaiseen tahtiin. Kovan ylämäen jälkeen vienosti laskeva maasto oli mukava, mutta nousu oli vienyt voimat jaloista. Päivä oli kuitenkin varsin uskomaton jaksamisen kannalta. Ylämäen jälkeen sain kiinni Saksalaiset joiden vauhti oli jo hieman hiipunut ja ohitin heidät ennen laskua. Tein uraa loppumatkan ja saavuin Vuoman tuvalle melkein tuntia ennen Saksalaisia.

Koska tupa oli lukittu oli pakko odotella muita saapuvaksi. Tupa oli vielä lämmin edellisten jäljiltä joten oli varsin mukava taas päästä erittäin väsyneenä sisätiloihin. Suomalaisetkin saapuivat mutta menivät onneksi toiseen tupaan. Täytyy käydä moikkaamassa vielä tässä illalla ja kysyä ovatko lähdössä liikkeelle huomenna.

Gaskashytta:  0423669, 7617489  521 m

Vuomahytta:  0438550, 7618800  720 m

Etäisyys:        14,9 km linnuntietä

Kuljin tuvalta tuvalle ja samalla kun Kilpisjärvi läheni kasvoi jännitys. Kilpisjärvestä oli kasvanut merkittävä etappi matkalleni ja sinne pääsy tuntui olevan mielessä päällimmäisenä.

Hiihtämisestä oli tullut jo työtä ja työltä se tuntuikin. Jokainen päivä oli samanlainen eikä maisemat enää tuoneet työhön iloa. Säälläkään ei sinällään ollut merkitystä. Tuuli, lumisade, pakkanen tai auringonpaiste eivät olleet enää merkityksellisiä vain eteneminen oli tärkeää.

Tässä vaiheessa alkoi yleinen motivaatio olemaan jo hieman heikkoa ja mielenkiinto reissua kohtaan hieman laskenut. Päivittäiset rutiinit olivat jo helppoja eikä normaalit toimet enää tuntuneet antavan virikkeitä.