Lauantai 20.3.      22. päivä

Ensimmäinen päivä neljättä viikkoa on ohi. Päivä oli varsin rankka ja jalat olivat hyvin väsyneet kolmesta ylipitkästä päivästä.

Aamulla tuulta oli jonkin verran (8-10 m/s) mutta myötäisenä ei kovinkaan paha. Viima oli kuitenkin aika kylmä joten liian pitkiä taukoja ei voinut pitää. Nousu oli erittäin jyrkkä mutta tavallaan hyvä niin koska pituudeltaan se oli silloin aika lyhyt. Alun nousin suksilla mutta lopussa oli vaihdettava lumikenkiin kun nousu muuttui lähes naurettavan pystyksi. Eteneminen oli taasen senttipeliä eikä kaatumiseen ollut varaa. Mikäli ei ole itse vetänyt 80 kiloa pystyjyrkkää nousua 200 korkeusmetriä ylös niin ei voi siitä mitään tietää mutta nytpä minä ainakin tiedän. Tosin hieman ehkä hyvä myötätuuli auttoi ylös mentäessä mutta kuitenkin.

Tjäktjan päällä oli päivätupa jossa söin lounaan ja istuskelin hetken. Loppumatka oli alamäkeä ja tulinkin viimeisen neljä kilometriä 40 minuutissa. Tuuli on ja oli koko päivän varsin navakka, mutta pääosin myötäinen.

Tuville päästyäni tapasin mukavan tupaemännän jonka kanssa meni mukava tovi jutellessa. Teltankin sain pystyyn suhteellisen hyvin tuulessa, mutta saattaa tulla varsin äänekäs yö tuulen vuoksi. Onneksi mukana on korvatulpat. Hukkasin tänään tuulessa lakin samalla kun pystytin telttaa. Eniten lakin menetyksessä harmittaa se, että se oli yölakki ja muutenkin hyvä Windstopperi. No, tuskin on kuitenkaan viimeinen asia mikä tällä reissulla katoaa. Pieneen hävikkiin on aina varauduttava.

Sälka:         7541350, 1603850  810 m

Tjäktja:       7553050, 1601650  1020 m

Etäisyys:     11,9 km linnuntietä

Päivä oli tuulisien päivien viimeisiä kovia tuulipäiviä. Seuraava yö oli kuitenkin tuulisin kaikista jonka jälkeen seuraavana päivänä tuuli laantui ja viimein tyyntyi kokonaan seuraavana yönä.

Tässä vaiheessa ajatuksissa oli jo Abisko ja sinne pääsy. Abiskosta oli tullut mielessä tärkeä etappi. Abiskolla olisi katsottava taas tilanne uudelleen ja arvioitava jalan kunto. Tosin sitä ei tarvitsisi tehdä yksin vaan Abiskolta pääsisin lääkäriin Björklideniiin.

Tästä alkoi myös alamäki joka jatkui jotakuinkin Abiskolle saakka. Maasto olisi varsin helppoa ja päivämatkat lyhyitä tai keskipitkiä.

Nukkuminen teltassa oli taas mukavaa eikä tupamajoitus houkutellut ollenkaan. Mieli oli hyvä sen vuoksi, että jalka alkoi näyttämään parantumisen merkkejä yhä enemmän ja enemmän vaikka vuosikin vielä hieman iltasin ja oli kipeä. Haava pieneni päivä päivältä. Hiihto alkoi myös kulkemaan mukavaa tahtia ja edistyminen oli nopeaa.