|
Maanantai 22.3. 24.päivä
“Päivät menee lentäen. Tuntuu kuin osa päivistä olisi muuttunut unen kaltaisiksi muistoiksi joita ei muista kuin hetken heräämisen jälkeen. Osa päivistä on vain näillä sivuilla sanoina ilman sen tarkempia muistoja. Ei valokuvia, ei muistoja vaan pelkkiä tarinoita sanoina ja lauseina. Toiset päivät taas pysyvät muistissa ikuisuuden kirkkaina ja puhtaina. Aika kultaa muistot, mutta pohjan tuulen viima säilyy luissa kylmänä muistona. Iloisia ja mukavia tapaamisia matkalla, ohi kiitäviä hetkiä joista kerrottavaa olisi paljon mutta sanoja vähän. Kaikki muistojen värit heijastuvat kirkkaina lumesta kunnes haalistuvat muistojen muuttuessa unohdukseksi. Täällä ei ihminen valjasta aikaa eikä sanele sääntöjä. Luonto luo ja hallitsee, rakentaa ja purkaa, sanelee säännöt ja toimii tuomarina niiden rikkojia kohtaan. Ei siinä ihmisen lyhyt henkäys vaakaa kallista eikä valamiehiä vakuuta. Niin on luonnon luomana ihmisenkin sovittava aikaansa ja paikkaansa kun luonto käskee ja komentaa voimillansa. Niin ne päivät täällä lentää.”
Huomenna on 25. päivä tällä reissulla. Sain viimeyönä nukuttua varsin hyvin mutta olin vielä aamulla aika väsynyt enkä noussut ennen seitsemää. Olin ajatellut, että pääsen ajoissa liikkeelle koska matka on pitkä mutta sain kaikki valmiiksi vasta hieman ennen kymmentä. Kävin vielä kysymässä viimeiset säätiedot tupaemännältä ja lähdin matkaan.
Puolen tunnin jälkeen vastaan tuli virolaisryhmä joka oli nukkunut pienessä tuulisuojassa edellisen yön. Eräs nainen halusi välttämättä ottaa kuvankin, mutta mitäpäs siitä. Vastatuuli vaivasi puoli matkaa ja hieman pohjoisesta tulevana oli varsin purevan tuntuinen. Näkyvyyskään ei kovin hyvä ollut ja meinasi usko loppua hetkeksi. Oli aika kylmä päivä muutenkin ja jotenkin tuntui taas todella kylmä pureutuvan luihin ja ytimiin. Tuuli onneksi laantui kun viimein hetken harhailtuani löysin oikean suunnan ja sää muuttui varsin mukavaksi kevyen lumisateen jatkuessa. Otin pienen riskin reittivalinnassa ja tulin alas mielestäni hieman loivemmasta paikasta kuin mitä oikea reitti tuli. Ei siltikään alamäki mikään mukava ollut yllättävän puuston takia. Pujottelu 80 kilon ahkio perseeseen sidottuna ei ole niitä helpoimpia asioita. Juuri kun on saanut hyvän laskureitin valittua ja pääsee vauhtiin ahkio ottaakin asiakseen ohittaa puu toiselta puolelta kuin suunnitelma aluksi oli. Se on aika selvää siinä vaiheessa kuka on se ottava osapuoli siinä tilanteessa. Yllättävää on myös se miten nopeasti ahkio kiihtyy alamäessä nollasta tappavaan vauhtiin. Tuntuu siltä, että mun ahkio on joko korkeanpaikan kammoinen tai sitten todellinen off-pistesieluinen laskija. Niin kovasti se vaan alaspäin pyrkii. Pääsin kuitenkin jokseenkin ehjänä alas. Hieman vetoaisat ovat vääntyneet, mutta ei mitään korjaamatonta. Tuntuu, että tämä Abiskojaure on samanlainen paikka kuin Saarijärvi Käsivarressa. On niin monen kirjavaa hiihtäjää liikenteessä ettei uskoisikaan. Onneksi kuulemma osa kääntyy tästä takaisin Abiskolle, mutta kuitenkin. Saavuin tänne neljältä kuuden tunnin hiihdon jälkeen ja sen jälkeen tähän on tullut Abiskon suunnalta yli kaksikymmentä ihmistä.
Jouduin maksamaan telttapaikasta 60 kruunua joka tuntui todelliselta ryöstöltä mutta saan käyttää keittiötä samaan hintaan. Saan onneksi monojakin hieman kuivattua joten sinällään ihan hyvä juttu. Abiskon kansallispuistossa ei kuulemma saa leiriytyä kuin parissa paikassa ilman maksua. Ei olisi pitänyt kysyä ollenkaan vaan laittaa teltta pystyyn ja leikkiä turistia jos joku tulee kysymään. Huomenna pääsen toivottavasti Abiskolle ja suihkuun. Jalat haisee todella pahalle. Kyllä sen itse kestää mutta hävettää ottaa ihmisten lähellä kenkiä pois. No, ehkäpä huomenna parempi. Kello on jo kahdeksan ja istun keittiössä tätä kirjoittamassa. Syön vielä ja sitten menen nukkumaan.
Alesjaure: 7562777, 1608489 780 m
Abiskojaure: 7579700, 1615000 490 m
Etäisyys: 18,1 km linnuntietä
|
