Liiteri.fi - Uutta taitoa!
      ETELÄNAPA.FI                       KALOTTIREITTI 2004                       LIITERI.FI                       YHTEYSTIEDOT                        LINKKEJÄ

Etusivu

Johdanto

Valmistautuminen

1. päivä
2. päivä
3. päivä
4. päivä
5. päivä
6. päivä
7. päivä
8. päivä
9. päivä

10. päivä ==>

20. päivä ==>

30. päivä ==>

40. päivä ==>

50. päivä ==>

Varustelista

Kuvia

Matkakertomus .pdf -tiedostona


Perjantai 5.3.      7. päivä

Paskin päivä tähän mennessä. Varmasti tulee vielä huonompiakin mutta kuitenkin... Aamulla heikkoa näkyvyyttä mutta tunnin jälkeen näkyvyys nolla. Lämpötila nousi plussan puolelle ja puolenpäivän jälkeen alkoi satamaan lunta.

Ensimmäinen eksyminen mutta GPS ja kartta/kompassi yhdistelmällä taas kartalle. Rakot sairaan kipeät ja vasemmassa kädessä on varmaankin jokin tulehdus etusormen jänteessä. Mikäli huomenna on samanlainen ilma kuin tänään pidän lepopäivän, muutoin pyrin pääsemään alas täältä ylätunturista.

Putosin pienen jyrkänteen kun mitän en nähnyt mutta ei suurempia vammoja. Olisi kyllä varmaankin voinut käydä pahemminkin... Pieni kolhu kantapäähän.

Lähtöpaikka:  7440424, 1538903  908 m

Telttapaikka:  7442200, 1538900  965 m

Etäisyys:        1,8 km linnuntietä

Ensimmäinen viikko takana tässä vaiheessa. Ennen lähtöä olin miettinyt miten kovaa rasitus tulisi olemaan, mutta en ollut villeimmissäkään unissa kuvitellut tällaista. Tähän mennessä jokainen päivä oli alkanut erittäin kipeällä keholla ja päättynyt vielä kipeämpänä.

Täyden ahkion vetäminen tuntui enemmän voimaharjoittelulta kuin kestävyysharjoittelulta. Ylämäissä jouduin käyttämään hetkellisesti kaikki voimat jotta sain ahkion liikkeelle ja taukoja oli pidettävä säälittävän usein. Lihakset huusivat happea ja energiaa, mutta vain happea oli tarjolla. Energiatasapaino oli huimasti miinuksella ja sen vuoksi todellista palautumista ei kovinkaan paljoa yön aikana ehtinyt tapahtua. Lihaksisto oli kataboliassa eikä korvaavaa proteiinia ollut tarpeeksi saatavilla. Toki rasvaakin kului varmasti paljon tässäkin vaiheessa mutta luulen lihasmassan katoamiseen suurimpana syynä olleen juuri ensimmäisen ja toisen viikon ponnistelut.

Henkinen rasitus oli kovaa sen vuoksi koska elimistö oli kovissa kiputiloissa kaikenaikaa. Yksinäisyys ja eristyneisyys ei haitannut koska niitä ei ehtinyt muilta tunteilta ajattelemaan kovinkaan paljoa. Kenties olin tyytyväinen kun sain olla yksin kipuineni eikä tarvinnut ajatella ketään muuta ja sai keskittyä omaan toimintaan. Erityisiä pelkoja tai epävarmuuksia ei tässä vaiheessa ollut.

Päivittäiset etapit olivat huomattavasti lyhyempiä kuin olin ajatellut. Kymmenen kilometriä oli todella pitkä matka täydellä ahkion kanssa eikä elimistö ollut vielä tottunut rasitukseen. Tässä vaiheessa olin edennyt linnuntietä noin 50 kilometriä vaikka 70 oli suunniteltu. Olin tässä vaiheessa aika varma siitä, että en ehtisi koko matkaa aikataulun mukaan suorittaa.

Tämän päivän “onnettomuus” pisti miettimään reissun turvallisuutta. Tuurilla mitään suurempaa ei käynyt enkä tässä vaiheessa vielä tiennyt miten pahaksi tilanne lopulta käy. Hetken oli varma siitä, että joudun kamppailemaan ja selviytymään pois, mutta onneksi nilkalle tai jalkaterälle ei käynyt sen kummemmin. Haava oli tosin kipeä heti alusta alkaen, mutta jostain syystä mieli vielä tässä vaiheessa kielsi kivun ja selviytyminen nousi pääasiaksi. Teltan pystyttäminen ja ruoan saaminen olivat ensisijaisia selviytymisen kannalta ja vasta niiden jälkeen oli jalan vuoro.


Reissussa mukana:

www.joutsen.com


www.nokia.fi


www.fjallraven.se


www.liiteri.fi







teemu.lakkasuo@liiteri.fi