Liiteri.fi - Uutta taitoa!
      ETELÄNAPA.FI                       KALOTTIREITTI 2004                       LIITERI.FI                       YHTEYSTIEDOT                        LINKKEJÄ

Etusivu

Johdanto

Valmistautuminen

1. päivä ==>

10. päivä ==>

20. päivä ==>

30. päivä ==>

40. päivä
41. päivä
42. päivä
43. päivä
44. päivä
45. päivä
46. päivä
47. päivä
48. päivä
49. päivä

50. päivä ==>

Varustelista

Kuvia

Matkakertomus .pdf -tiedostona

Tiistai 13.4.      46.päivä

Nukuin yllättäen yli kahdeksaan ja nousin viimein puoli yhdeksältä. Tuvassa nukkunut pariskunta nousi hieman jälkeen. Kävin tekemässä puuvajalla tulitikkuja kamiinan sytyttämistä varten mutta kun pääsin sisälle oli kamiina jo sytytetty. Pariskunta teki hidasta lähtöään ja vähän heidän lähdön jälkeen paikalle saapui mies-kaksikko jonka olin tavannut jo Pihtsuksella. Miehet tekivät ruokaa tuvalla ja lähtivät Porojärven suuntaan yhden aikoihin.

Sain omituisen epätoivon ja tyhjyyden tunteen puuskan itsekseni ja olo oli varsin epämiellyttävä. Oli kuin olisi seisonut paniikin kuilun reunalla pitäen kiinni vain pienestä, heiveröisestä  oksasta. Jonkinlainen eksymisen, mitättömyyden ja osaamattomuuden tunteiden sekamelska oli lähellä päästä valloilleen vaikka niistä ei ole pelkoa tällaisessa tilanteessa. Jo jonkin aikaa vaivannut eteenpäin ajavan voiman puute on osittain edeltänyt tätä tilannetta ja sitä on vain vahvistanut tilanteeseen tympiintyminen. Tilanne tuntui kuitenkin erittäin ylitsepääsemättömältä ja sisäinen pakokauhu tuntui yltyvän. Päätin kuitenkin koittaa nauttia auringosta vaikka olikin tuulista ja istuin tuvan vieressä penkillä jonka olin aikaisemmin kaivanut lumen alta esille.

Join viimeisen Kilpisjärveltä ostetun siiderinkin mielen kohottamiseksi. Olo parani hieman ja kirjoitin sponsoreille sähköpostin jonka päätin lähteä lähettämään Ridnitsohkan rinteestä. Lähdin matkaan puoli kolmen aikoihin ja olin takaisin jo neljältä. Sain lähetettyä pari kuvaakin ja muutamat sähköpostit. Tuuli oli rinteessä todella kylmä ja ilman hanskaa oli ikävä käyttää puhelinta. Hiihtäessä suurin epätoivon tunne katosin ja olo oli varsin hyvä kun palasin takaisin tuvalle. Otin alamäessä skinitkin pois suksista ja laskettelin varsin mukavasti tuvalle.

Sää muuttui puolenpäivän jälkeen pilvisemmäksi ja nyt illalla taivas on jo aivan pilvessä ja ilmanpaine on laskenut muutaman pykälän. Söin tuvalle palattuani näkkileipää jonka tuvalla käyneet miehet jättivät ja join teetä ja kaakaota.

Koitan vältellä koivikkoja ja suoalueita mahdollisuuksien mukaan ja siksi jätän menemättä Saraelviin ja Reisadaleniin vaikka Reisa olisikin varmasti aivan upea kanjonimuodostelma. Täytyy tulla joskus toiste uudelleen… Mikäli käy huono tuuri niin saatan joutua pitämään lepopäivän vielä huomennakin sään takia, mutta mikäli sää vain millään sallii niin lähden matkaan heti aamusta.



Nyt se, että tietää pääsevänsä päältä parin viikon päästä pois on lähes ainoa eteenpäin työntävä voima muiden tilanteeseen tympiintyneiden tunteiden jarruttaessa matkaa. Olisi kyllä hyvä jos voisi edetä loppumatkan kiirehtimättä mutta saattaa olla, että hiihtopäivät muodostuvat pitkiksi maalin häämöttäessä ajatuksissa. Olen jo toisaalta asennoitunut odottamaan Kautokeinossa viimeiset päivät joten vain ilmat säätelevät hiihtotahtia. Koko loppumatkan voisi hiihtää kolmella ylipitkällä päivällä mutta koitan parhaani mukaan vastustaa ajatusta viimeiseen saakka.


Reissussa mukana:

www.joutsen.com


www.nokia.fi


www.fjallraven.se


www.liiteri.fi







teemu.lakkasuo@liiteri.fi